(02.06.2014)

Pia Godderis, Münchenin Suomi-koulun entinen monivuotinen puheenjohtaja ja nykyinen Saksan pedagogisen neuvoston puheenjohtaja järjesti saksalais-suomalaisille nuorille pääsiäismatkan Suomeen. Tässä hänen haastattelunsa.

Mikä onmatkan tarkoitus? Ketkä saavat osallistua?
Pääsiäismatkan tarkoitus on tutustuttaa saksalais-suomalaisia nuoria samanikäisten suomalaisten nuorten arkipäivään ja kouluelämään sekä tarjota paikalliselle isäntäperheelle mahdollisuus tutustua saksalais-suomalaiseen nuoreen. Isäntäperheen nuorella on mahdollisuus vastavierailuun, jos matkalle lähteneen nuoren perhe on lupautunut siihen. Osallistua saavat 12-18 vuotiaat saksalais-suomalaiset nuoret, jotka osaavat ja ymmärtävät jonkin verran suomea.

Kuinka kauan tällaisia retkiä on tehty?
Näitä matkoja on kuulemma tehty jo vuodesta 1980 eli nyt 34 vuotta.Ensimmäisellä matkalla oli yli 20 nuorta (tai jopa lasta) mukana. Nuorimmat matkaanlähtijät olivat vain 7 vuotiaita!

Kuka maksaa?
Vanhemmat tilaavat ja maksavat nuorten lennot itse. Osallistumismaksu on 80 €, joka kattaa matkanjohtajien kulut ja Helsingissä nuorten vapaa-ajan ohjelman. Isäntäperhe tarjoaa nuorelle majoituksen ja ruoat.

Oliko vaikea saada suomalaisia perheitä / kouluja mukaan yhteistyöhön?
Itse asiassa ei ollut! Käytimme jo edellisvuosien kontakteja sekä otimme yhteyttä tuttujen kautta koulujen saksanopettajiin. Näin saimme kolme koulua mukaan: Pakilan yläaste, SYK Helsingissä ja Kalajärven koulu Espoossa. Meillä olisi ollut myös lisää yhteistyökouluja, mutta emme enää tarvinneet niitä, koska kaikki matkalle lähtijät (13) saimme näihin kouluihin. Kun saimme kouluista saksanopettajan (tai rehtorin) innostumaan tästä asiasta, oli aika helppo saada isäntäperheitä mukaan, koska koulu tiedoitti meidän lähettämällä infolapulla vanhempia. Kiinnostuneet ottivat meihin suoraan yhteyttä. Saimme jopa niin paljon kiinnostuneita isäntäperheitä, että jouduimme laittamaan neljä perhettä vain varaperheiksi.

Millaista palautetta on tullut nuorilta / perheiltä / kouluilta?
Suurimmalta osalta saimme oikein positiivista palautetta, sekä nuorilta että isäntäperheiltä. Aina on tietenkin mukana nuoria ja isäntäperheitä, joissa ei kemiat toimi, mutta sitähän ei etukäteen tiedä. Parissa tapauksessa oli vähän hankaluuksia, koska nuoret eivät oikeastaan puhuneet tai edes ymmärtäneet suomea. Ja juuri näiden nuorten kohdalla sattuivat sellaiset isäntäperheet, jotka eivät osanneet saksaa (heitäkin oli). Tämä onkin seikka, mikä meidän pitää ensi vuonna ottaa huomioon (nuoren suomenkielen taito; siis että edes ymmärtää suomea). Mutta saimme aivan ihania kiitos-sähköposteja vanhemmilta, joiden nuoret olivat todella tykänneet matkasta. Isäntäperheiltä on myös tullut kivaa palautetta, ja siitä voin kyllä päätellä, että näistä vaihdoista on varmasti syntynyt pitkäaikaisia ystävyyssuhteita. Näihin kolmeen kouluun on meillä nyt myös todella hyvät suhteet. Kävimme Ritvan kanssa tutustumassa niihin henk.kohtaisesti ja olimme kuunteluoppilaina saksan tunneilla mukana. Pakilan yläasteen rehtori ja SYK:in sekä Kalajärven koulun saksan opettajat olivat todella innostuneita tästä vaihdosta ja varmasti osallistuvat saamme heistä myös ensi vuonna isäntäkouluja.

Itse nyt tuolla matkalla mukana olleena voin kyllä sanoa, että tällaiset vaihdot ja matkat ovat jotain todella ainutlaatuista. Jos vain nuori uskaltaa lähteä mukaan tällaiselle matkalle, niin kannattaa ehdottomasti lähteä (mutta pakottaa ei saa. Nuoren pitää itse haluta, muuten siitä voi jäädä vaikka mitä angsteja), vaikka se aluksi varmasti jännittää ja pelottaa. Nuorille on varmasti upea kokemus nähdä samanikäisten nuorten elämään siellä Suomessa, joka on osittain kuitenkin sitä omaa identiteetiä, vaikka vain lomilla. Juuri tällaisen vaihdon kautta he saavat tilaisuuden tutustua siihen arkipäivään, mitä ei siellä lomaillessa välttämättä koe. Ja ideaalitapauksessa isäntäperheen kanssa käy niin hyvä onni, että siitä syntyy pitkäaikainen ystävyyssuhde.