(15.03.2015)

Berliinissä toimiva rekisteröity yhdistys Das finnische Buch e. V. järjesti kirjoituskilpailun lapsille ja nuorille. Aihe oli kirjoittaa kokemuksistaan ja elämyksistään toisessa maassa, sen ihmisistä ja kulttuurista teemalla ”Suomalaiset lapset ja nuoret kirjoittavat Saksasta ja saksalaiset lapset ja nuoret Suomesta”. Kukin kilpailuun osallistuja kirjoittaa tekstin omalla äidinkielellään. Valituista kirjoituksista julkaistaan kaksikielinen kirja, jonka tarkoituksena on kannustaa lapsia ja nuoria kirjoittamaan, edistää kiinnostusta toista kulttuuria kohtaan, kitkeä ennakkoluuloja ja auttaa oppimaan toinen toisiltamme. Julkaistavat tekstit kääntää kirjan toimitus. Kirjan julkaisee berliiniläinen Queich-kustantamo. 

Alle 13-vuotiaat sarjassa palkintopallille ylsi Münchenin Suomi-koulun oppilas, 11 -vuotias Lola. Tässä hänen kirjoituksensa.

 

Minun Suomeni

Minun mielestäni Suomi on aivan mahtava. Olen ollut jo monta kertaa Suomessa sukulaisten ja kavereiden luona ja tutustunut erilaisiin Suomen kaupunkeihin. Joka toinen vuosi me menemme samaan paikkaan Kuopiossa. Olemme pari viikkoa minun tädin, sedän ja kahden serkun luona. Teemme aina kivoja asioita. Esimerkiksi menimme uimarannalle ja leikimme suomalaista juoksuleikkiä Purkkista. Sen jälkeen me menemme usein maalle isotädin luo, joka asuu vihreässä mökissä keskellä metsää. Mutta me emme aina käy vain samoissa paikoissa, kävimme esimerkiksi viime vuonna Helsingissä. Olimme Korkeasaaressa ja Linnanmäellä ja monissa muissakin paikoissa. Kerran kun olimme Tampereella, sain olla päivän suomalaisessa koulussa. Suomalaisessa koulussa oli erilaista kuin saksalaisessa. Siellä oli tosi kivaa. Suomessa koulut ovat (minun mielestäni) kivempia koska, suomalaiset opettajat eivät huuda niin paljon kuin saksalaiset. Lisäksi joka tunnin jälkeen suomalaisissa kouluissa on välitunti ja oppitunneilla on enemmän vaihtelua kuin Saksassa.

Minä pidän myös suomalaisista saduista kuten Kalevalasta. Kun olin nuorempi, äiti luki usein suomalaisia satuja ja tarinoita minulle ja sisaruksilleni. On hienoa että osaan puhua suomen kieltä. Suomi on minulle vähän kuin salakieli. Voin puhua äitini kanssa jostain, mitä en halua että jokainen ymmärtää. Menisin mielelläni pohjoiseen katsomaan myös Korvatunturia ja ennen kaikkea revontulia. Mutta voin odottaa vielä pari vuotta ennenkuin pääsen Pohjois-Suomeen.