IMG_0853(20.05.2014)

6-vuotias oli ensi kertaa Vauhtileirillä. Tutut kaverit Suomi-koulusta olivat onneksi samassa huoneessa ja kaiken lisäksi vielä oma äiti valvojana. Matkalaukun pakkauksen hoiti tällä kertaa vielä äiti – ja huonosti. Noottia tuli, kun Julle-pupu oli unohtunut kotiin. Kaikilla muilla oli unikaveri mukana!

Siellä se tyttö kipitti viikonlopun muiden mukana ponihäntä heiluen. Pikkutytöt pölöttivät suomea ja saksaa minkä kerkesivät. Olivat otettuja, kun isot tytöt auttoivat. Kikattivat hervottomina silloin, kun pitäisi rauhoittua nukkumaan. Olivat satavarmoja, että isot pojat tahallaan koputtivat oveen. Ja miksi muka mekkoja ei saanut vaihtaa kymmenen kertaa päivässä?!

Sitten sattui onnettomuus. Pitkä liukumäki oli sateen jäljiltä liukas eikä jarrutus toiminutkaan niin kuin piti. Pää kopsahti lujaa kaiteeseen. Terveydenhuollon ammattilaisena siviilissä toimiva valvoja talutti pienen äitinsä luo. Siinä sitten istuttiin ja ihmeteltiin kuhmun kokoa. “Eihän tarvitse mennä sairaalaan?”, tyttö kysyy.

Leiri jatkuu onneksi tytönkin osalta loppuun asti. Kuhmu unohtuu, kun tuli vuoroon pesäpalloa, mölkkyä, tanssimista. Ei sitä malta olla rauhoittumassa huoneessa, kun näkee ikkunasta, että toiset menee leikkipaikalle. Kumpparit jalkaan, pipo varovasti päälle. Kun sitä välipala-pullaakin nyt varmaan saa!

- Mikä sun mielestä oli kaikista parasta leirillä?
- Tanssiminen. Paitsi että isommilla ryhmillä oli paremmat tanssit. Mä tykkään nyt Robinista.